The Dress

Eli hääpuku, eli elämäni tärkein mekko, eli mahdollinen stressin aihe. Eli syytä olis aloittaa ajoissa. No minähän aloitin.

Ensimmäisen kerran oltiin katsomassa mekkoja joskus viime kesäkuussa. Ajattelin, että kun aloitan ajoissa, ehdin katsomaan kesän 2013, syksyn 2013 ja vielä mahdollisesti kevään 2014 mallistot.
Mutta kuinkas sitten kävikään...

Lähdin ensimmäiselle sovitukselle avoimin mielin ilman oikeastaan minkäänlaisia ennakko ajatuksia. Netistä olin mekkoja selaillut, mutta mikään ei oikein kuvan perusteella iskenyt.

Selvää oli kuitenkin, ettei ainakaan mitään tylliunelmaa:

(kuva)

Eikä paljon kaikkea:

(kuva)

Eikä pitsi tai merenneitokaan oikeen tuntuneet omilta jutuilta:

(kuva)

Ei niin, etteikö tämäkin puku olisi kaunis. Mun pyllyä vaan ei ole luotu tollaseen mekkoon.

No, kierros siis alkoi Turun Fiancésta. En ollut edes varannut aikaa, mutta minut otettiin iloisesti sisään ja sanottiin, että kyllä tässä on aikaa. Fiancée on kuuluisa hyvästä palvelustaan ja kehut eivät todellakaan ole turhia! Kahden kysymyksen perusteella, myyjä löysi pukumallin, joka sopi mulle. Näin löytyi A-linjainen pukumalli. Koitin vain kahta pukua, joista toinen oli kyllä ihana.

Mutta mutta, se oli vasta ensimmäien sovittamani puku. Enkä ollut vallan ihastunut mustiin kirjailuihin. Kirjailut olisi saanut valkoisenakin, mutta puvusta ei sellaisena ollut minkäänlaista kuvaa. Hintakin oli pikkuisen enemmän, kuin olin ajatellut pukuun sijoittaa. Fiancéta voin kyllä suositella lämpimästi. Palvelua on aivan omaa luokkaansa, omistaja ja ompelija ovat ammattitaitoisia ja lämpimän ystävällisiä. Vähän jopa harmittaa, että minun pukuni ei löytynyt täältä.

Samalla reissulla käytiin Angelica Bridesissa, jossa kokemus olikin aivan toisenlainen. Seisoimme eteisessä muutaman minuutin, ennen kuin kukaan edes kiinnitti meihin huomiota. Nuori myyjä, joka lopulta tuli esittelemään meille pukuja, ei juurikaan ollut kiinnostunut siitä, millaista pukua etsin, vaan hän veteli rekistä esiin vain jotain. Poistuimme mahdollisiman pian tyrmistyneenä.

Kaarinan Zazabellasta olin varannut ajan. Valikoimaa oli paljon, ja pukuja sai käydä itse läpi. Myyjä oli viileän ystävällinen, muttei oikein ymmärtänyt mitä hain. Koitin montaa pukua, mutta mikään ei oikein iskenyt. Myyjä auttoi aina puvun päälleni, mutta ei oikein kommentoinut mistään mitään. Kuten jo sanoin, valikoima kuitenkin oli valtava, eikä edes ollut paras sesonki. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa.

Sitten koitti se kohtalokas päivä, kun menimme Sydänkäpyyn. Täälläkin henkilökunta oli ystävällistä ja osaavaa ja myyjä hoksasi heti, minkä tyylistä pukua hain. Ja täältä se sitten löytyikin. The Dress. Yli vuotta ennen hääpäivää! Mutta puvun valmistaminen oli lopetettu, ja päälläni oleva puku oli viimeinen laatuaan. Ja hinta oli suhteellisen huokea 650e! Mutta päätös oli tehtävä heti.
No, sitä sitten muutaman päivän pähkäiltyäni raahasin äitini katsomaan puka, ja niin siinä sitten kävi, että puku on minun.

Että se siitä monen eri malliston katselemisesta. Mutta olen todella tytyväinen mekkooni edelleen! Kertaakaan en ole päätöstäni katunut tai harkinnut uudelleen. Kuvaa varsinaisesta puvusta en viitsi laittaa, mutta tässäpä jotain hyvin saman tyylistä:

(kuva)

Teema: Toscana

Melkein ensimmäisiä asioita joita häiden suhteen ruvettiin suunnittelemaan, pakollisten paikka ja päivä hommien jälkeen, oli teema ja värit. Tässä kohtaa sulhasella oli vahva mielipide: violetti. Syvä tumma violetti, joka on myöhemmin aiheuttanut valtavasti päänvaivaa!

kuva

Väri on kuninkaallinen väri ja Firenzen väri. Sitä sitten pyöriteltiin ja päähän pälkähti toinen ajatus: entä jos pelkän väriteeman sijaan käytettäisiinkin suurempaa teemaa? Jos pidettäiskin Toscana häät Suomessa? Siitä se ajatus sitten lähti.

kuva

Miksi sitten just Toscana? Koska Italia on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen meihin molempiin. Kolme viikkoa ollaan vietetty kierrellen Toscanan maaseutua ja ihania renessanssikaupunkeja. Se tunnelma, ne maisemat, ruoka, ihmiset... voisin jatkaa Italian hehkuttamista vaikka kuinka pitkään. Olen ihan varma, että olen entisessä elämässäni asunut jossain San Gimignanon kukkuloilla. Mun sydämeni on kotonaan Toscanassa.
Kaikkein mieluiten pidettäisiin koko häät jossain huvilassa Italian maaseudulla. Se taitaa kuitenkin vaatia niin paljon sumplimista ja budjettia, että tyydytään tähän suomi-versioon.

kuva

Teema kokonaisuudessaan pitää siis sisällään rustiikkisen toscanahenkistä koristelua ja  italialaistyylisen buffet menun. Väri on edelleen se syvä tumman violetti ja siihen lisäksi juuttia, auringonkukkia ja valkoista. Kaikista näistä tarkemmin myöhemmissä postauksissa.

Jotenkin alitajuisesti varmaan ajattelimme Italialaista maaseutua jo paikkaa ja kirkkoa varatessamme, sillä ne sopivat teemaamme täydellisesti. Varsinkin pieni puinen Littoisten kirkko.

Littoisten kirkko (kuva)

Kirkko sisältä (kuva)

Tarkoitus ei ole kuitenkaan vetää mitenkään överiksi. Pyritään pysymään hillityssä, tyylikkäässä koristelussa.

Tähän tyyliin (kuva)

Lopuksi tämä morsian tunnustaa halunsa olla jotenkin erikoinen, erottua joukosta ja rikkoa kaavaa. Katsotaan miten se onnistuu näillä eväillä.
-Sal

Linjavedot

Aika? Elokuun 16. Haluttiin kesähäät, mutta ei ihan keskikesällä. Toivottavasti olisi lämmin, muttei kuitenkaan mikään hirmuhelle. Ollaan myös ruvettu seurustelemaan Elokuussa ja päivämäärä valittiin suhteellisen läheltä vuosipäiväämme, joka muuten on 20.8.


Vieraat? Molempien lähisuvut ja paljon kavereita. Vieraslistalla n. 120 henkeä.

Paikka? Turun seudulta, sellainen minne meidän vierasmäärä mahtuu samaan tilaan ja minne saa tuoda omat alkoholit. Pitkällisen pohdinnan ja salapoliisityön jälkeen paikakasi valittiin Littoisten Työväentalo.

Kirkko? Vaikkemme ole uskonnollisia ihmisiä, oli heti selvää, että meidät vihitään kirkossa. Paikkaa katsellessa selvisi, että Littoisten Kirkko sijaitsee aivan työväentalon vieressä. Kirkko on pieni idylinen, ei kovinkaan kirkon näköinen, puurakennus. Ajatus siitä, että kirkolta voidaan kävellä juhlapaikalle innosti meitä, ja jylhät kirkkoholvit muuttuivat puu idyliin.

Teema? Paikka ja Kirkko suorastaan vaativat maalaishäitä. Ei kuitenkaan lähdetty ihan maalaislinjalle, vaan ajatusleikkien jälkeen teemaksi muodostui Toscana. Eli rustiikkista ja italiahenkistä. Pääväri on syvä violetti, lisäksi käytetään juuttia ja auringonkukkia.

Crew? 3 kaasoa ja 3 bestmania. Lähimpiä ystäviä.



Siinä suurinpiirtein. Avaan kaikkea lisää myöhemmissä postauksissa.

Ensi moikat ja meidän häät!

Heippa!

Täällä ruudun takana tätä blogia kirjoittelee 26-vuotias ensi kesän morsian. Meidät vihitään 16.8.2014 eli pikkuisen vaille puolivuotta enää aikaa!
Tämän blogin on tarkoitus olla ideoiden avaamista ja ikäänkuin muistinpanoja ideoista ja lopulta myös toteutuksista.